Metalliliiton aluetoimitsija ja Rauman kaupunginvaltuutettu (sd.) Jouni Nurmela otti kolumnissaan (UR 14.11.) kantaa teollisuuteen ja sen työvoimana käytettävien kansalaisuuksiin. Tiivistetysti voisi todeta, että Nurmela perimmäisin teesi oli, että suomalaisten pitäisi käyttää yrityksissään vain suomalaista työvoimaa työttömyyden kukistamiseksi.

Logiikka on ymmärrettävä, mutta valitettavan tuhoisa ja epäeettinen. Miksi kenenkään pitäisi ansaita työnsä vain kansalaisuutensa perusteella? Miksei työtä pitäisi ansaita pätevyytensä ja tuottavuutensa perusteella? On myös selvää, että mikäli yritykset alkavat palkata vain suomalaista kalliimpaa työvoimaa yrityksiinsä, niiden tuottavuus ja kannattavuus laskee. Oletan että jokainen tietää mitä tästä seuraa.

Entäpä jos kaikki muut ajattelisivat samoin kuin Nurmela? Royal Caribbean International on rakennuttanut jopa 11 laivaa Turussa ja pitänyt käytännössä telakan pystyssä. Yritys on kuitenkin pääasiassa yhdysvaltalainen, joten Nurmelan logiikallahan sen ei pitäisi rakennuttaa laivojaan Suomessa tai vähintäänkin rahdata tänne yhdysvaltalaista työvoimaa. Sama pätee myös Olkiluodon ydinvoimalatyömaahan. Miksi Arevan pitäisi huolia suomalaista työvoimaa, kun yhtiö on ranskalainen?

Nurmelan ajatus, että ”kotimaisilla ratkaisuilla hyödyt jäävät rajojemme sisäpuolelle, siitä on suomalainen hyvinvointi tehty” ei siis millään tavoin pidä paikkansa. Tämän kaltainen merkantilistinen talousajattelu on jo aikansa elänyt ja kelvottomaksi todettu niin taloustieteilijöiden kuin muidenkin toimesta. Vientivetoisella maalla, kuten Suomi, ei ole varaa jeesustella kuinka ihmisten, tai varsinkaan valtion, pitäisi suosia vain kotimaista. Vientimaat kun elävät juuri sen varassa, etteivät muut toimi niin.

Zachris Haaparinne, Filosofian ylioppilas